i'm gonna miss you like child a misses their blanket

varotus, luvassa aivan liian tunteikas postaus! nyt se on sit totta, vaikka mä en oo viäkää sitä ihan kunnolla tajunnu. mun paras ystävä on poissa seuraavat neljä kuukautta ja me ei nähä kahteen kuukauteen?! Hella lähti viime yönä kohti Korfua ja tuntuu vaan niin oudolta että tänää mä en soitakkaa sille heti herättyäni ja kysy että koska se tulee meille tai monelta mennään niiden pihaan ottaan aurinkoo. seuraavaan neljään kuukauteen Hella ei pimpota meiän ovikelloo ja seuraavaan neljään kuukauteen mä en huuda että "sisään". seuraavaan neljään kuukauteen Hella ei oo istumassa isin tuolissa ja hyppää ilmaan heti isin lähestyessä. seuraavaan neljään kuukauteen se ei oo hakemassa jääkaapista Vilman leipomia kakkuja (jos joku haluaa kakkuja ni täältä voi hakee, niitä alkaa kerääntyy ku Hella ei oo syömässä :-D) seuraavaan neljään kuukauteen mulla ei oo ketään jota odottaa meille että voin kattoo Salkkarit nauhalta tai lähtee kävelylle.

kun on viimeset viis vuotta ollu jonku kanssa niin tiiviisti yhessä kun mä Hellan (me ollaan nähty poikkeuksetta joka päivä sillon kun molemmat vaan on ollu Tampereella ja pisin aika joka ollaan oltu erossa on 3 viikkoo) ni yhtäkkinen neljä tai kakskin kuukautta näkemättä tuntuu ikuisuudelta ja vaikka Skypet ja meset yms on keksitty, ei se oo koskaan sama asia kun istua sohvalla ja lööffötä koko päivä ja jutella kaikkee turhaa, tai maata auringossa yhessä sen kummempia höpisemättä.

Hellan lähettyä mä tuun kaipaan sitä että on joku joka ymmärtää puolesta sanasta mitä sä tarkotat. sitä että joku näkee heti sun ilmeestä ja kuulee sun moikkauksesta onko sulla hyvä vai huono päivä. sitä että saatatte nauraa yhessä 15 minuuttia ja tajuta että ette edes tiedä mille nauratte. sitä että voi tehä tai sanoo ihan mitä vaan miettimättä mitähän toinen ajattelee. sitä että voi sanoo ihan suoraan miltä millonki tuntuu tietäen että se ei suutu. sitä että jos tekee mieli mennä kävelylle, leffaan, uimaan, ottaan aurinkoo tai syömään on aina se joku joka lähtee mukaan vaikka tilanne ois mikä. sitä että on joku jolle voi soittaa ihan mihin aikaan tahansa pelkäämättä että jos se herää se suuttuu. sitä että se paras kaveri on lähellä.

eilen illalla käytiin Vilman kanssa hyvästelemässä Hella ja siitä itkusta ei sitte meinannu tulla loppua (äiti ja lähestulkoon isiki tirautti pari kyyneltä ku Hella kävi meillä vikaa kertaa) ja yllättävää kyllä, tätäkään kirjottaessa ei oo kyyneleiltä vältytty saatika sitten noita kuvia kattellessa. me ollaan Hellan kanssa koettu yhessä niiin niin paljon kaikkee ihanaa ja myösin kamalaa, mutta tiedän että tullaan kokeen vielä paljon enemmän tulevaisuudessa, sillä sen neljän kuukauden jälkeen Hella tulee takas ja kaikki on taas kuten ennen, se on varmaa :-) vaikka mä oon ihan kamalan surullinen enkä tiedä miten tuun pärjään täällä koko kesän ilman Hellaa, samalla mä oon ihan kauheen onnellinen sen puolesta, sillä sen pitkäaikanen haave toteutuu ja vaikka se tulee ikävöimään mua ihan yhtä lailla ku mä sitä, sillä on kuitenki hauskaa ja se osaa nauttia siitä! Hella ku luet tätä, lopeta se itkeminen viimeistään tässä vaiheessa ja kato noi kuvat pikapikaa läpi mutta sitte lähet nauttii Korfusta, onko selvä?? elokuussa tavataa, oot paras ikinä! <3

"and so we talked all night about the rest of our lives
where we're gonna be when we turn 25
i keep thinking times will never change
keep on thinking things will always be the same

i keep, keep thinking that it's not goodbye"