i'm a patient

MOI. siellä päässä saattaa hyvällä tuurilla olla muutama ihmettelevä lukija, ku musta ei pariin päivään oo kuulunu. uskokaa tai älkää, löytyy tällekki hyvä selitys: oon kipeempi ku ehkä koskaan (okei jos ei lasketa sitä yhtä kertaa sillon ysillä ja lukion ekalla sitä sikainfluenssajotain..) ja siitä syystä en vaan yksinkertasesti oo jaksanu/pystyny kirjottaan mitään. ei tää olo vieläkään parempi oo, mutta lääkärikäynti autto vähän ja päätin raahautua nyt ainaki ilmottaan teille itestäni!

mulla alko siis tiistai-iltana sellanen todella uhkaava kurkkukipu, ja keskiviikkoaamu oliki jo yhtä tuskaa. ja tietysti vaan pahenemaan päin! eilinen oli nimittäin maailman raskain päivä, vaikkakin kiva. :-) en siis oo tapani mukaan malttanu olla sairaslomalla, enkä tekemättä muita juttuja... hirveen fiksua. eilen illalla munki tuskaraja sitte ylitty, ku en kuullu omaa ääntäni, kurkkuun sattu niin paljon että jokaisen sanan tai nielemisen kohalla meinasin pyörtyä, eikä kuumekkaan ollu ihan sieltä alhasimmasta päästä. luonnollisesti en tänä aamuna raahautunu päiväkotiin komentaan lapsia, ku tosiaan pelkkä parin sanan sanominen saa mut irvistään kivusta! sen sijaan raahauduin Koskiklinikalle, vaan saadakseni kuulla saman jutun ku keväällä, kurkku on tulehtunu, mutta se on viruksen aiheuttamaa eli menee ohi itestään. menee varmasti, paha vaan ku siinä viimeks kesti kolmisen viikkoo.. tänää mun lääkäri oli kuitenki mukava ja kirjotti mulle vähän oloo helpottavia lääkkeitä, joiden avulla tää päivä onki sitte menty. no okei, ei olla edes menty, koska tullessani kotiin siinä 11 maissa, suuntasin suoraan sänkyyn ja heräsin sitte tossa tunti sitte.. olo ei ollu kohentunu, mutta lääkitsen nyt itteni täyteen ja koitan jopa saada jotain kurkusta alas ni ehkä olo on illalla jo hivenen parempi! :-)

luojan kiitos mun viikonloppusuunnitelmiin kuulu ainoastaan sitä lööfföystä, nyt se nimittäin tulee tarpeeseen ja on suorastaan pakollista. en voi kuvitellakkaan astuvani ovesta ulos, muuta ku ehkä autolla Makuuniin vuokraan pari leffaa jotten kuolis tylsyyteen. syömiseenkään en oikein voi turvautua, koska toi kurkku tosiaan tuntuu siltä ku siä ois pari puukkoo riipimässä! näin ollen mun iltani ja itseasiassa koko viikonloppuni tulee mitä luultavimmin kulumaan aikalailla tälläsissä merkeissä:

mä yritän yritän yritän ja ihan oikeesti yritän, tulla kirjotteleen teille esimerkiks eilisestä, ja mun parista uudesta ostoksesta, mutten lupaa mitään. :-( niitä rästissä olevia postausideoitaki ois muutama toteutettavaks, joo kyllä mä viimeistään huomenillalla ryhdistäydyn ja ainaki jotain väsäilen, en suostu vaan makaamaan koko viikonloppua tuskissani! :-D pahottelut siis vielä näistä parista hiljaiselon päivästä, asia korjaantuu pian ja toivotaan että niin korjaantuis myös tää mun oloni! paranemisia siis mulle, ja hauskaa viikonloppua teille muille! :-) heippa hei ihanaiset ♥