i hate the fact that i'm leaving

moikka kaikille! pikasia terkkuja Ateenan lentokentältä luvassa, vaikkakaan ei kauheen ilosia sellasia.. tällä hetkellä oon hengaillu täällä nyt yksin vailla tekemistä ja itkua pidätellen kolmisen tuntia ja alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää. eikä mua mitenkää erityisesti innosta myöskään se vielä edessä oleva neljän tunnin lentomatka lentokoneessa joka on pullollaan suomalaisia :-D ei sillä että mulla ois jotain suomalaisia vastaan, musta vaan tuntuu että ne kaikki on onnellisia ja ilosia ku ne pääsee takasin Suomeen, mä taas oon jotain ihan päinvastasta.. lisäks kuulin tänään ekaa kertaa kuuteen viikkoon suomee joltain tuntemattomalta ihan ohimennen ja menin iha paniikkiin ku heti luulin että se puhuu mulle :-D

mun päivä on siis tänään kulunu lentokentillä istuskellen. ensin Cairossa kolme tuntia ja nyt täällä viis tuntia. mä en jotenki yhtään tajua että oon nyt palaamassa kotiin, oon ollu reissussa kuus viikkoo ja se on tuntunu toisaalta ihan ikuisuudelta, mutta toisaalta taas ihan liian lyhyeltä ajalta! eilen Egyptissä musta ei todellakaan tuntunu että se oli mun viimenen päivä, se ois voinu olla mikä tahansa päivä muiden joukossa. vielä tänäänki ku ajettiin Ramin ja sen isän kanssa kohti Cairon kenttää, mulla oli koko ajan sellanen tunne että me mennään vaan taas yheks päiväks Cairoon osteleen tietokoneita ja katteleen nähtävyyksiä. tälläki hetkellä mulla on sellanen olo että olisin menossa vaan käymään Suomessa ja sitte palaan taas Egyptiin Ramin luokse. jotenki ehdin tossa kolmessa viikossa tottua ja rakastua siihen meininkiin nii paljon!

muutamat (lue: muutamat sadat) kyyneleet on taas tänäänki tullu vuodatettua ja se Ramin hyvästeleminen oli vähintään yhtä hankalaa nyt ku sillon kesäkuussa.. nyt mua vieläpä odottaa Suomessa märkä ja kylmä talvi ja työt ja kaamosmasennus ja mitä vielä, ei siis kovin hehkeet 1,5 kuukautta tiedossa ennen ku Rami palaa. älkääkä käsittäkö väärin, tottakai oon ihan superonnellinen että nään taas mun perheen ja tytöt (Hella palaa viikon päästä, jee!) ja pääsen höpöttelee niitten kanssa ihan ku ennen yms, mutta silti nyt tää ahdistus vaan on suuri, tiedän että heti ku arki palaa paikoilleen alkaa kaikki näyttää jo valosammalta :-)

kunhan nyt selviäs kunnialla sinne Suomen päähän! mun Cairo-Ateena lennossa oli sitte vähä säätöö, eilen mentiin ihan normisti Ramin kanssa tsekkaa et mitäs onko lento ajallaan yms, kävi ilmi että sen lähtöaika oli muutettu 10.30 14.00, no ei siinä vielä mitään saatiinpaha pari yhteistä tuntia lisää ja nukkua vähän pidempään. kuitenki ku kello 12 menin Cairon kentälle punasine silmineni ja pääsin lähtöportille, tulee ilmotus että lento myöhästyy kolme tuntia?! kolme tuntia, ei siinä muuta mutta ku mulla oli Egyptin puntia jäljellä sellaset 25, joilla sain just ja just yhet ranskalaiset enkä edes vesipulloo sen jälkeen (hienot noi lentokenttähinnat!) ni ei hymyilyttäny. kuitenki mun parahikseni lento myöhästyki vaan tunnin verran ja meille tarjoiltiin ruokaaki :-) lento itessään oli ihan oma lukunsa, istuin nimittäin kreikkalaisen huutavan pariskunnan välissä koko kaks tuntia ja se mies oli niin lihava että se tarvi sen lisäpätkän sen turvavyöhön.... että sellasta, koita siinä sitte nukkua ja istua mukavasti. no kyllähän siitäki selvittii ja pahempaaki on koettu! nyt kuitenki toivon että se neljä tuntia täältä Helsinkiin menis iisisti ja että se lento tosiaan lähtis sillon 23.30. eiköhän fiilikset oo jo vähän positiivisemmat ku oon omassa kodissa siinä joskus 6 aikaan aamulla :-)

mistä vetoo siitä huolimatta saatte tänne huomenna jotain valitusta ja itkua ja hehkutusta Egyptistä, mutta lauantaina ois edessä ekat treffit tytsyjen kanssa joten eiköhän siitä eteenpäin ala piristyy täälläki puolella! :-) esittelen myös mun koko reissun (vähäiset) ostokset tässä joku päivä ja tarinoin teille siitä mun ja Ramin Hurhgadan viikosta. nyt kuitenki suljen tän sekavan suuni ja lähen checkautuu sisää tolle mun lennolle, toivottakaa onnee ja terkkuja ja hyvää yötä sinne, heippahei! :-)