ana baheb masr

hello hello! Vetu is back in business in Finland! tänään siis postausta suoraan omalta kotisohvalta piiiitkän ajan jälkeen, mutta tähän sisältyy myös varotus maailman historian sekavimmasta postauksesta, sillä sitä on mun fiiliksetki tällä hetkellä. saavuin ihanaiseen koti Suomeen viime yönä siinä neljän maissa aivan puhki rikki ja poikki, mutta onneks pääsi heti soittaan Ramille ja Hellalle halvalla ja halaan isukkia :-) kotona oltiin vähän ennen seittemää ja äitinki kerkesin halailee ennen ku se lähti töihin ja mä unten maille! ku äiti tuli töistä nii mä nousin sängystä (kertokaa mulle miten säädän tän mun unirytmin Suomi-aikaan......) josta lähtien oon oikeesti lähinnä maannu sohvalla, kattonu rästissä olevia tv-ohjelmia (thank god Salkkareille! :-D) ja kertoillu perheelle juttuja mun reissulta. fiilikset menee aikalailla laidasta laitaan ja tää on vaa niin erilaista ja outoo!

toisaalta tottakai on ihan huippua olla omassa kodissa näin pitkän matkan jälkeen, oma koti kullan kallis eikö totta? ja nähä kaikkia ihmisiä, mutta siitä huolimatta mua ei huvittais ihan vielä alkaa järjesteleen mun elämää täällä, enkö vois muutaman viikon vaan maata tässä sohvalla ja tosiaan yrittää päästä ajan tasalle Salkkareissa? :-D veikkaan että tääki fiilis menee ohi huomenna ku suuntaan syöpötteleen tytsyjen kanssa ja huomaan taas kuinka kiva tää Suomi onkaan, mutta tästä huolimatta mun on ikävä Egyptiin!

kuten otsikkoki sanoo, mä menetin aikalailla sydämeni Egyptille! tiedän tiedän, että oon vähä jäävi sanoon, koska jos nyt runollisen romantillisia ollaan ni mun sydänhän on ollu siellä jo sieltä kesäkuun lopulta, mutta nyt iha niinku for real tykästyin tohon paikkaan! vaikka on ihanaa kun Suomessa toimii kaikki, eikä tarvii miettiä että tuleekohan tänään vettä tai onko sähköjä, nii siitä huolimatta on ikävä! en ees tiä mistä alottaisin listaan näitä juttuja, mutta mulla on ikävä egyptiläisiä ihmisiä, sitä ystävällisyyttä ja rentoo meininkiä mikä siellä on, sitä että taksikuski sanoo sulle että maksa sen verran ku haluat, sitä että kaikki haluaa tarjota sulle kaikkee ja joudut tappeleen ainaki vartin sun kaverin kanssa siitä että saat ite maksaa jostain. mulla on ikävä sitä ruokaa, kaikkia egyptiläisiä herkkuja ja sitä ku koko suku syö yhessä ja kaikki puhuu ja puhuu ja puhuu ja tuputtaa toisilleen ruokaa. mun on ikävä sitä, että vaikka Egyptissä ei oo samalla tavalla järjestelmällistä ja modermia ku Suomessa, silti kaikki toimii ja jos ei toimi niin pistetään toimiin! mulla on ikävä heräämistä rukouskutsuihin tai kaasupullojen kauppaajan kaasupullon hakkaukseen. mulla on ikävä niitä nättejä auringonlaskuja ja sitä lämpöö johon aloin just tottua! mulla on ikävä jopa sitä maailman sekavinta liikennettä jossa on ihan normaalia esimerkiks ajaa vastaantulijoiden kaistalla ja jossa turvavöitä ei takapenkillä tunneta ja töötti laulaa :-D mulla on ikävä niitä kaikkia miljoonia sulosia vauvoja, Egypti on todellinen vauvafanin ihmemaa <3 mulla on ikävä sitä meininkiä Ramin ja niiden kaupalla, etenki ikävä niitä ihania pikkutyttöjä ! mulla on ikävä arabian kieltä ja kaikkia niitä erilaisia tapoja.

mulla on ikävä sataa muutakin pikkujuttua Egyptistä, eli toisin sanoen mulla on ikävä aikalailla kaikkee, mutta mun ei varmaan tarvi eriksee mainita, että eniten kaikesta mulla on kuitenki ikävä Ramia!

mä en nyt ala eriksee vuodattaa sitä miten kova ikävä mulla on Ramia jo nyt ja miten kamalaa tulee oleen taas olla erossa melkein kaks kuukautta, jokainen joskus jossain kaukosuhteen tapasessa ollu varmasti tietää sen ja ketään muita tuskin kiinnostaa :-D joten ehkä lopetan tän historian kenties sekavimman postauksen tähän ja kattelen ehkä muutamat Salkkarit vielä tähän iltaan ja sitte nukkumaan! huomenna tosiaan luvassa kivaa hengailua ja syömistä tyttöjen kanssa, joten palataan niissä tunnelmissa sitte huomen illalla :-) sillä varauksella etten oo jäätyny kuoliaaks, harkitsen vakavasti untuvatakkia! pitäkää ihana viikonloppu ja iloitkaa nyt alkaa taas mun normaali postaustahti jipii! moikka moi ja pusipus ♥